Metsäviikot.

Tää mun päivitystahti tämän blogin puolella on suorastaan päätä huimaava.

Valmet 830, kaikkien ajokoneiden kuningatar.

Meidän metsäjakso loppui edellisviikolla ja ensimmäinen näyttökin on nyt annettu.
Kaikenlaista kivaa mahtui viiteen metsäviikkoon. Ajoin ensimmäisen viikon Komatsun motolla.
Teimme harvennusta, tykkäsin kyllä siitä koneesta. Kääntyvä hytti oli hauska ajaa ja muutenkin sen koneen kapulat sovita käteeni paremmin, kuin sen p*rkeleen Jontikan, jolla ajoin seuraavan viikon.

Ei kauhean hyvä, mutta on sitä paskemminkin puitu!

En tullut sen kanssa juttuun, en sitten yhtään. Se syötti puuta niin nopeasti, että kaikki oli sekaisin ja värimerkit lensi enimmäkseen hankeen. Raivostuttava vekotin. Kerran se sammui ja sitten se ilmoitti, että koneessa on liikaa polttoainetta, vaikka se oli tankattu yli vuorokausi sitten... En päässyt sinuiksi, en sitten lainkaan. toivottavasti mokomalla rakkineella ei tarvitse ajaa enää koskaan.

Riemuidiootti motoilemassa Komatsulla.

Vaikka sanoin kyllä yhdelle opettajallekin, että ymmärrän kyllä, että täällä koululla joutuu ajamaan huonommilla koneilla ja sitten kun menen oikein työelämään, niin saan ostaa just sellaisen Ponssen kuin haluan!

Motolla ajaminen on ihan hirvittävän vaikeaa! Tai en oikein tiedä. Ehkä puuvalinta on vaikeaa ja sen määrittäminen mihin sen puun sitten puit, että ajokonekuski saa sen siitä helposti noukittua.
Mutta kuten meille sanottiin; "Kyllä me teistä kaikista vielä motomiehiä tehdään!" Eri kiva. :)
Toivoa siis vielä on. Ehkä.

Tammikuun alkupäivinä meen pihaan karautti eräs hämärtyvä ilta Ponssen lavetti suoraan Vieremältä ja toi tulleessan isän uuden maisematoimiston ja minun tulevan työharjoittelupaikkani.

Pakkasta oli ja paljon silloin illalla, kun ruvettiin laittamaan koneeseen vielä ketjuja.
Pääsinpäs neuvomaan vanhaa kettua ja vedettiin ketjut päälle köydellä, niin kuin koulussa opettettiin. Minä sain ajaa konetta edestakaisin miesten repiessä ketjuja paikalleen.

Muutenkin tuli puuhasteltua meidän koneiden kimpussa, käytiin tankkaamassa konetta metsällä, kävin ajamassa brodin koneella vähän puita ja sain myös kaataa uudella koneella.
Se oli ihan mieletöntä! Ergo oli jotenkin sulavampi, kuin koulun koneet ja puut meni automaattisesti siisteihin pinoihin. Toki saattoi vaikuttaa isän haukankatse niskassa... :D

Tukkinippua Ergolla.

Käytiin myös siirtämässä jotain konetta isän kanssa ja sain harjoitella Sisulla ajoa.
Joo, on mulla kuorma-autokortti, mutta silloin ...öö... 14-vuotta sitten autokoulussa ajettiin vain sellaisella pikku kuormurilla, joka oli lavamalli, ei edes umpi.
Ajoin tyhjänä pätkän matkaa, vaikka isä kyllä ehdotti, jos ajaisin kotiin asti. No juu, en vieläkään hokannut, mistä löytyy kolmosta isompi vaihde, että ehkä sitten paremmalla ajalla.

Viimeiset kolme viikkoa minulla olikin sitten ajokonetta.
Olen edelleen sitä mieltä, että koneella on helpompi peruttaa ja hämmästyttävän hyvin sain taiteltua Logsetin rohjonkin vaikka ja mihin, pakilla. Vanhan Valmetin kanssa meillä oli näytössä vähän erimielisyyksiä puomin toiminnasta, siinä kun ei aina mene jatko sisään tai se ei käänny...
Sain silti näytöstä sen numeron, jota odotinkin, ei siinä mitään.
Ajokoneella ajaminen on ihan kivaa, mutta Luvian kivillä päällystyt metsät eivät kyllä tee kivaa selälle. Lisäksi huomasin kyllä kuinka perseestä on ajaa puita harvennukselta. Ihan yhtä perseestä, kuin tehdä sitä motolla, aina on joku puu tiellä, eikä niitä voi kaikkia kaataa poiskaan.

Onnistuin muuten pulkkailemaan Logsetilla kiven päältä niin, että hytin ja tavaratilan välissä oli mänty. Harmi, että en ottanut siitä tilanteesta kuvaa. Opettaja sitten kaatoi sen puun, sillä Logsetilla. Juurineenhan se sitten lähti. Hups.

Hups.

Oli tosi kivat viisi viikkoa metsässä, iso kiitos siitä pojille, jotka jaksoivat paskoja vitsejä ja komenteluani.
Seuraavaksi onkin sitten luonnonhoitokortin suorittamista ja huoltoa. Ja näyttöjä ennen kesälomaa.
Iik.