Epäilijät.

Epäilijät.
Ah tiesin, että jossain vaiheessa törmään niihin.
Olen aina törmännyt ja tulen aina törmäämään.

Kyllähän eräs asiakas jo opintojeni alkuvaiheessa ihmetteli miksi naisihminen menee metsään töihin, kun "Siellä on susia ja karhuja ja pimeää, eikä sosiaalitiloja."
En tajunnut yhdenkään asian pointtia, koska ne tai niiden puute ei minua huoleta / pelota.
Mutta kyseinen herra on sellainen vitsiniekka, että otin asian kyllä ihan vitsinä ja olen sille monta kertaa jälkeen päin naureskellut.

Mutta muutama viikko sitten kohtasin oikein negatiivisuuden kuninkaan, ihmisen jota ei varmaan mikään saa ikinä tyytyväiseksi ja joille toisten ihmisten teot ja tekemättä jättäminen ovat balsamia haavoihin.

Kyseinen mies notkui työpaikkani tiskillä ja kun hän näki minut, muuttui ilme sellaiseksi, miten sen nyt kauniisti sanoisi - hyvin vittumaiseksi. Oli vissiin hiljattain kuullut opintiestäni, koska viimeksi, kun hänet näin, ei hän sanonut sanaakaan asiasta.
"No mitäs motokuski?" Tuli erittäin ivallisella äänellä.
Totesin, että mitäs tässä ja jatkoin hommiani.

Sitten tuli kysymyksiä, kuinka kauan koulu kestää ja miksi sinne nyt piti mennä, kun eikös se sillä hoidu, kun lähtee ajamaan vaan?
Joo, tottakai! Ihan tosta vaan osaisin ajaa konetta kuin konetta, tietäisin kaiken apteerauksesta, laadutuksesta ja ympäristökohteista. Ilman muuta.

Voi hyvänen aika, kun jotkut vanhat pierut sitten ovat vanhanaikaisia. Nykyään kaikkeen tarvitaan koulutus, sille ei nyt vaan voi mitään. Ja minä haluan käydä nämä asiat koulun kautta, ihan oman mielenrauhani takia. Siellä sentään muistetaan opettaa meille kaikkia asiat (mahdollisesti), osa voisi suoraan työelämässä jäädä mainitsematta. Itse en ainakaan, kun olen opettanut kaikenlaista, muista mainita puoliakaan asioista, koska ne ovat itselleen itsestään selviä.

Kyseinen mies on itse tukkikuski. Luulisi olevan onnellinen, että tulevaisuudessakin joku turvaa hänen alansa työt kaatamalla niitä puita.
Ja vieläkin harmittaa, kun en sanonut, että käyn koulua juuri siksi, että minusta tulee nimenomaan motokuski, eikä tukkikuski. Koska sitä osaa tehdä kuka vaan, jolla on yhdistelmäkortti ja puukengät, siinä hommassa kun ei älyä tarvita!
(Ja ei, minulla ei ole mitään tukkikuskeja vastaan, tämä oli erään opettajan mielipide ja minullakin keittää yli vain tästä yhdestä lajinne häpeäpilkusta.)

Ihmetyttää silti tuo asenne. Miksi se, mitä joku toinen tekee on jotenkin sinulta itseltäsi pois?
Ei nyt luulisi tuon ikäisenä enää olevan kateellinenkaan. En ymmärrä.

Toisaalta rakastan tuollaisia perusnegatiivisia ihmisiä. Epäilijöitä. Niitä jotka tulevat sanomaan sinulle, että "älä yritä, et sä pysty siihen."
Siitä tulee juuri sellainen raivo olla vielä parempi. Hirvittävä tarve näyttää, että pystyn siihen ja musta tulee vieläpä tosi hyvä. Ihan vaikka vaan sen negailijan harmiksi.

Mutta on olemassa myös ihmisryhmä jonka Epäilijät onnistuu painamaan ihan mattoon. Ne rassukat uskoo mitä Epäilijä sanoo ja rupeavat ajattelemaan olevansa huonoja ja että Epäilijä on oikeassa; "Ei musta taida olla tähän...."

En tajua mitä Epäilijät saavuttavat sillä, että saavat jonkun luopumaan unelmistaan tai mielen matalaksi typerillä kommenteillaan ja ivallisilla huomautuksillaan?
Onko Epäilijällä ollut onneton lapsuus ja vähän leluja? Onko hän itse joutunut joskus Epäilijän uhriksi, epäonnistunut ja ruvennut katkerana terrorisoimaan muita?
Vai onko Epäilijä vaan oikeasti niin raukkamainen?

Minä odotan sitä päivää, kun pääsen katsomaan tuota miestä silmiin ja tiedän hänen tietävän, että minä onnistuin, vaikka hän yritti minua niin kovasti latistaa. Että minä tein sen ja hän ei voinut minua pysäyttää. Menköön purnaamaan pahaa oloaan jollekulle muulle, minua ei kiinnosta.

Joten kiitos kaikille Epäilijöille että olette olemassa.
Koska te saatte minut tavoittelemaan unelmiani vielä kovemmin. Te saatte minut uskomaan itseeni. Te muistutatte minua siitä, miten tärkeää on tehdä omia juttujaan, eikä kuunnella muiden mielipiteitä. Te saatte minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Te muistutatte minua siitä, että pitää elää niin kuin haluaa, ettei tarvitse sitten katkeroitua ja yrittää tuhota muiden elämää.

Kaikkia ei voi miellyttää. Ja onneksi ei tarvitsekaan.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!