"Sä kirjoitat musta kumminkin sinne blogiis..."

Vuosi lähestyy loppuaan ja samalla myös lukuvuosi.

Täällä ollaan nyt niin sanotusti jännän äärellä ja opiskeluni harjoittelua vaille valmiit.
Tällä viikolla meillä oli viimeiset tunnit koululla, vielä yrittivät meitä latistaa ja opettivat yrittäjyyttä.
Eihän se kannata, ainakaan laskelmien mukaan, mutta en silti vielä ole heittänyt kirvestä, vesuria tai moottorisahaa kaivoon. Typeräähän sekin olisi.

Minulla on omat vankat suunnitelmani ja villit unelmani ja niiden perässä mennään.
Kaikki riippuu siitä, miten se koura kulkee, puu kaatuu ja silmä on harjaantunut kevääseen mennessä.
Vielä on pieni toivonkipinä ja sen en anna sammua.

Kolme viikkoa sitten lähdin itsenäisesti työharjoitteluun.
Olen oppinut todella paljon ja tehnyt enemmän motteja, kuin koulussa koko syksynä yhteensä. :D
Koulussa minulla oli välillä sellaisia epätoivon hetkiä, että olin valmis (no en ollut!) jo marssimaan työmaalle takaisin. Nyt on sellainen olo, että ehkä musta sittenkin tulee ihan oikea motokuski.

Siitäkin asiasta olen tajunnut jotain menneiden kuukausien aikana. Jokainen todennäköisesti osaa ajaa motolla, mutta vasta sillä, kuka tekee sillä laadukasta puutavaraa, on jotain merkitystä.

Syksy meni koulussa mukavasti.
Käytiin myös pyhiinvaelluksella, eli Ponssella.
Siellä oltiin niin vieraanvaraisia, saatiin lippikset ja kunnon sapuskat. (vrt. Sampolla ei saatu edes kahvia...) Muutenkin savolaiset olivat mukavaa porukkaa, kiitos vielä hirviporukalle, jotka viihdyttivät meitä kodallaan.

Vierailimme myös Metkossa. Suurinosa meidän luokasta oli siellä ensimmäistä kertaa elämässään. Minähän olen siellä käynyt pikkutytöstä. Kaksi ihmistä luuli mua Ponssen osastolla työntekijäksi, kun "sulla on Ponssen takki päällä." ...?... Niin, näitähän saa ihan ostaa tosta... Ihmiset osaa sitten olla niin hauskoja. Terkkuja vain sille kiukkuiselle sedälle, joka tivasi minulta, että onko meillä jostain paidasta lasten kokoja.

Olisin saanut myös töitä betoniautonkuljettajana. Mahdanko jotenkin näyttää sellaiselta, kun tämä on jo toinen kerta, kun mulle tarjotaan kyseistä hommaa?

Meidän luokasta on tehty todella monta lehtijuttua ja minä pääsin ihan Satakunnan Kansaan asti. Siellä minä istuin Valmetissa ja kaadoin kaksihaaraista mäntyä. Kuva on hieno, mutta sen puun apteeraus meni ihan päin v**tua! Lehtijutussa koulun rehtori julistaa minut erinomaiseksi motokuskiksi ja kaikki muut naiset samalla. Asiaa. Tavoite asetettu, toteuttamista vaille valmis. :)

On tää hurjaa. Toivotaan nyt porukalla kunnon pakkasia ja lunta. Joulutauko häämöttelee edessä ja kaikki uudet seikkailut on ihan kulman takana. Minä tietysti mietiskelen jo kevättä ja yritän metsästää keltaisia korkokenkiä. Miten ne sitten liittyy tähän? No mitenköhän, sen näkee sitten keväällä. :)

Lääv änd kissis
xxxx

ps. En kirjoittanut. Mutta kommentointi on avattu.